Nuorten syrjäytymisen pysäyttäminen edistää turvallista Suomea
Puhuin Helsingissä 28. toukokuuta 2008 Sisäisen turvallisuuden vaikuttajaseminaarissa turvallisuudesta nuorten silmin. Minulta pyydettiin kolumnia samasta aiheesta sisäisen turvallisuuden ohjelman internet-sivuille, mutta törmäsin jälleen samaan ongelmaan kuin puhetta valmistellessani. Mikä erottaa nuorten ja aikuisten väliset turvallisuuskysymykset? Puheessani nostin keskeisiksi kysymyksiksi väkivallan ja nuorten syrjäytymisen. Syrjäytyminen ei itsessään edesauta turvattomuutta, mutta voi ajaa niin nuoren kuin aikuisenkin työttömyyteen, alkoholin – ja pahimmillaan jopa huumeiden käyttöön. Työttömyys yhdistettynä päihteiden käyttöön puolestaan on oiva yhdistelmä lisäämään rikollisuutta ja tuomaan turvattomuuden tunnetta kaduilla.
En voi tehdä suurta eroa nuoren ja aikuisen turvallisuuden välille vaan painottaa, että mikäli haluamme rakentaa turvallisen yhteiskunnan, on nuoriin keskityttävä jo varhaisessa vaiheessa. Nykypäivän nuoret näet rakentavat tulevaisuuden yhteiskunnan.
Vuoden 2006 alussa Suomessa oli 20 000 nuorta, jotka eivät olleet työssä, koulutuksessa, ase- tai siviilipalveluksessa tai virallisesti työttöminä. Syrjäytymiselle ei ole yhtä syytä, mutta mikäli kotona on hankalaa, voi nuori oireilla ja hänen koulunkäyntinsä voi kärsiä ja siksi nuorten kannalta erityisen merkittäviä turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ovat heidän vanhempiensa henkiset ongelmat. Lasten kasvattaminen on rankkaa ja sen lisäksi talouden taantuma lisää aikuisten stressiä. Vanhempien mahdolliset ongelmat heijastuvat lapsiin ja voivat ajavat lapsia kohti edellä mainittua syrjäytymistä. Nykypäivän lapset tuleekin kasvattaa niin, että henkiset ongelmat eivät ole fyysisiä häpeällisempiä, ja asenteisiin on vaikutettava siten, että mielenterveysongelmiin on mahdollista puuttua jo varhain.
Syrjäytymisen pysäyttämiseksi on nuorten saatava koulutusta, josta on heille hyötyä tulevaisuudessa. Seminaarissa puhuin yläkoulujen opinnonohjauksesta sekä sen puolueellisuudesta ammatillisia oppilaitoksia kohtaan. Ammattikoulujen asema Suomessa on tärkeä, mutta kuten lukiokaan, ei ammattikoulu sovi kaikille. Sen sijaan, että huonosti peruskoulussa menestyneitä nuoria ohjataan ammatilliseen koulutukseen, olisi korostettava 10. luokkaa ikään kuin uutena mahdollisuutena suuntautua oikeanlaiseen jatkokoulutukseen. Itse olen nähnyt monien entisten peruskoulua kanssani käyneiden lopettavan koulun tai suuntautuvan alalle, joilla eivät tule koskaan kuitenkaan työskentelemään. Nämä nuoret käyttävät usein myös runsaasti päihteitä. Nähdessäni näiden nuorten elämän riistäytyvän hallinnasta en voi kuin toivoa, että he ottaisivat itseään niskasta kiinni ja saisivat elämänsä raiteilleen eivätkä syrjäytyisi tästä yhteiskunnasta, jossa jokaisella kuitenkin on tasavertaiset lähtökohdat.
Koulutuksen mielekkyys ja sopivuus takaavat, että nuori on riittävän motivoitunut jatkamaan työelämään eikä liity 20 000 syrjäytyneen ikätoverinsa joukkoon. Terve ja tasapainoinen nuori on turvallisemman yhteiskunnan peruspilari.
En voi tehdä suurta eroa nuoren ja aikuisen turvallisuuden välille vaan painottaa, että mikäli haluamme rakentaa turvallisen yhteiskunnan, on nuoriin keskityttävä jo varhaisessa vaiheessa. Nykypäivän nuoret näet rakentavat tulevaisuuden yhteiskunnan.
Vuoden 2006 alussa Suomessa oli 20 000 nuorta, jotka eivät olleet työssä, koulutuksessa, ase- tai siviilipalveluksessa tai virallisesti työttöminä. Syrjäytymiselle ei ole yhtä syytä, mutta mikäli kotona on hankalaa, voi nuori oireilla ja hänen koulunkäyntinsä voi kärsiä ja siksi nuorten kannalta erityisen merkittäviä turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ovat heidän vanhempiensa henkiset ongelmat. Lasten kasvattaminen on rankkaa ja sen lisäksi talouden taantuma lisää aikuisten stressiä. Vanhempien mahdolliset ongelmat heijastuvat lapsiin ja voivat ajavat lapsia kohti edellä mainittua syrjäytymistä. Nykypäivän lapset tuleekin kasvattaa niin, että henkiset ongelmat eivät ole fyysisiä häpeällisempiä, ja asenteisiin on vaikutettava siten, että mielenterveysongelmiin on mahdollista puuttua jo varhain.
Syrjäytymisen pysäyttämiseksi on nuorten saatava koulutusta, josta on heille hyötyä tulevaisuudessa. Seminaarissa puhuin yläkoulujen opinnonohjauksesta sekä sen puolueellisuudesta ammatillisia oppilaitoksia kohtaan. Ammattikoulujen asema Suomessa on tärkeä, mutta kuten lukiokaan, ei ammattikoulu sovi kaikille. Sen sijaan, että huonosti peruskoulussa menestyneitä nuoria ohjataan ammatilliseen koulutukseen, olisi korostettava 10. luokkaa ikään kuin uutena mahdollisuutena suuntautua oikeanlaiseen jatkokoulutukseen. Itse olen nähnyt monien entisten peruskoulua kanssani käyneiden lopettavan koulun tai suuntautuvan alalle, joilla eivät tule koskaan kuitenkaan työskentelemään. Nämä nuoret käyttävät usein myös runsaasti päihteitä. Nähdessäni näiden nuorten elämän riistäytyvän hallinnasta en voi kuin toivoa, että he ottaisivat itseään niskasta kiinni ja saisivat elämänsä raiteilleen eivätkä syrjäytyisi tästä yhteiskunnasta, jossa jokaisella kuitenkin on tasavertaiset lähtökohdat.
Koulutuksen mielekkyys ja sopivuus takaavat, että nuori on riittävän motivoitunut jatkamaan työelämään eikä liity 20 000 syrjäytyneen ikätoverinsa joukkoon. Terve ja tasapainoinen nuori on turvallisemman yhteiskunnan peruspilari.
Kommentit