Sisäisen turvallisuuden vaikuttajat Helsingissä 28.5

Olin Finlandia- talolla sisäasianministeriön järjestämässä sisäisenturvallisuuden seminaarissa 28.5.2008, yhtenä alustajana. Pidin noin kahdenkymmenen minuutin puheenvuoron jota olivat kuuntelemassa mm. kansanedustaja ja Espoon suomenkielisen opetuslautakunnan puheenjohtaja Sanna Lauslahti ja sisäasianministeri Anne Holmlund. Paikalla oli myös joukko erilaisten järjestöjen ja elinkeinoelämän johtoa. Kaikenkaikkiaan puheeni kuuli n. 200 sisäisen turvallisuuden vaikuttajaa ympäri Suomen.

Puheenvuoro oli menestys ja herätti paljon keskustelua ja kiitosta. Puheessa käsittelin ensin nuorten lisääntyvää alkoholinkäyttöä ja kasvussa olevien mopo-onnettomuuksien määrää. Sivusin nopeasti nettiturvallisuutta ja mainitsin oman kantani Suomen kansallisesta nettipokerista jota kulttuuri- ja urheiluministeri Steffan Wallin on ehdottanut. Mainittakoon, että sisäministeriö on asiansuhteen konservatiivisempi kuin itse olen. ;) Puheeni pääteema oli kuitenkin syrjäytyminen jonka rinnastin vielä väkivaltaan. Lukemalla sitaatin puheestani löydätte yhteyden näiden kahden teeman välillä.

Sitaatti:

Puheenvuoroni seuraava kulmakivi, syrjäytyminen,

Vuoden 2005 lopussa Suomessa oli 20 000 nuorta, jotka eivät olleet työssä, koulutuksessa, ase- tai siviilipalveluksessa tai virallisesti työttöminä. Erityisesti nuorten miesten syrjäytymisen on havaittu lisääntyvän huolestuttavasti. Osaltaan nuorten syrjäytymistä voitaisiin ehkäistä työllä. Työ tuo toimeentuloa, vastuuta ja parantaa ihmisen sosioekologista asemaa. Mutta kuinka ihmisille saada työtä ja kuinka ihmiset saadaan työhön?

Lähtökohtana on työpaikkojen riittävyys. Pieniä kotimaisia yrityksiä tulee tukea, sillä Suomi tarvitsee lisää, pieniyrityksiä, ei niinkään muutamaa isoa. Pienyrityksillä ei ole niin suuria resursseja viedä työtä ulkomaille kuin suuryrityksillä ja siten ne työllistävät kotimaista työvoimaa. Alle 250 henkeä työllistävät yritykset myös tuottavat lähes puolet Suomen BKT:stä

Kun Suomeen saadaan lisää työpaikkoja, ihmiset on saatava myös motivoitumaan työnteosta ja siksi työnteon täytyy olla kannattavaa. Työstä täytyy saada tuntuvasti enemmän rahaa kuin työttömänä olemisesta. En nyt tarkoita, että poljetaan työttömyystuet alas vaan, että esimerkiksi madalletaan matalatuloisten verotusta ja päästään näin ns. ”kannustinloukoista” eroon. Ihmisten perus toimeentulo tulee olla taattu, mutta työnteon täytyy aina olla kannattavampaa. Mielestäni kansalaisten hyvinvointi on erittäin tärkeää, mutta hyväksyn tulo-

ja varallisuuserot ihmisten välillä.
Olen sitä mieltä, että se on jopa jossain määrin hyödyksi. Pieni kilpailu ei ole koskaan pahitteeksi. Mikäli kaveri saa koulussa minua paremman arvosanan, en ole hänelle kateellinen vaan yritän itse kovemmin.

Toinen lähemmin nuoria koskettava keino syrjäytymisen estämiseksi on koulutus. Olen kuunnellut ystäviäni ja tuttujani jotka opiskelevat ammattikoulussa. Olen huolestunut huomattuani, että suuri osa heistä on valinnut ammattikoulun kevyin perustein. Vain pieni joukko näistä henkilöistä on ilmoittanut oikeasti halunneensa ammatilliseen koulutukseen, monet sanovat, että ovat ”amiksessa”, koska sieltä pääsee helposti läpi tai ei ole päässyt muuhun kouluun. Ammattikoulun valinnan perusteena ei saa olla helppo tutkinto. 2. asteen oppilaitoksen valintaa ei saa tehdä väärin perustein, koska muuten voi käydä niin, että aikanaan nämä ammattilaiset eivät ole kiinnostuneita tekemään alansa töitä ja meille käy niin, ettei ammattitaitoisia työntekijöitä enää ole. Vastustan kuitenkin myös tapaa jolla nykypäivän peruskoulutus suosii ammatillisia kouluja. Ollessani yhdeksännellä luokalla meille esiteltiin pelkästään ammattikouluja ja lukiot käsiteltiin pikaisesti pois alta. Opinnonohjauksen tavoitteena oli saada entistä enemmän hakijoita ammattikouluihin. Ammattikoulujen imagoa pitää parantaa, mutta yläkoulun opinnonohjauksen pitää olla puolueetonta.

Viimeisenä kulmakivenä, väkivalta,

Toisaalta se, että kaikki saisivat jonkun asteisen koulutuksen ja heidät saataisiin kiinni

työelämään estää syrjäytymistä, koska sisäisenturvallisuuden ohjelman mukaan henkirikosten tekijät ovat yleensä henkilöitä, jotka eivät ole mukana työelämässä. Suomessa tehdään tuplasti enemmän henkirikoksia kuin mikä on EU maiden keskiarvo. Ja on siis huomattava, että Suomi on mukana tuossa keskiarvossa.

Toinen kauhea seikka, joka ilmeni sisäisestä turvallisuus ohjelmasta, oli, että vuosina 2002- 2006 Suomessa surmattiin 28 alle 15-vuotiasta lasta, joista n. 50 % tapauksista surmaajana oli lapsen äiti ja alle 40 %: tapauksessa surmaajaksi paljastui lapsen isä. Suomessa tapetuista lapsista 90 % on omien vanhempiensa surmaamia.

Näihin surmiin kuuluu yleensä vanhempien masentuneisuutta tai muita mielenterveysongelmia. Ammattiapua ei tule tarjota pelkästään erilaisten kriisien uhreille vaan myös mahdollisille rikosten tekijöille. Esimerkiksi stressaantuneen, masentuneen vanhemman tulee saada apua ennen kuin tilanne menee liian pahaksi. Onkin mielenkiintoista pohtia, kuuluuko suomalaiseen kulttuuriin, että annetaan perheen hoitaa sisäiset asiat keskenään. Itse olen yleensä liiallista yhteiskunnan holhoamista vastaan, mutta tuen hyvinvointiyhteiskuntaa. Mielestäni vanhempien väsymykseen puuttuminen esim. neuvolan tai koulun toimesta menee hyvinvoinnin, ei holhouksen piiriin, kun on todettu nuo hirveät edellisessä kappaleessa mainitut luvut.

Toisaalta lasten ja nuorten masentumista ehkäisevä työ on aloitettava jo varhain. Kouluissa on tarjottava kuraattorin ja psykologin palveluita tehokkaammin ja lapset tulee kasvattaa niin, että ongelmista puhuminen ei ole tabu. Tämä vaatii yleistä mielipiteiden muutosta, sillä nykyisin mielen sairauksista vaietaan, kun taas esimerkiksi syövästä tai diabeteksesta puhuminen on hyväksyttyä. Ikään kuin mielen sairastuminen olisi häpeällisempää kuin fyysinen sairastuminen.

Näin voidaan ehkäistä aikuisiän masentuneisuutta ja sitä kautta väkivaltaa ja syrjäytymistä tulevaisuudessa.

Sitaatti päättyy.

Syrjäytymiskohdan 4. kappaleessa mainittu yläkoulujen opinnonohjaus herätti ylivoimaisesti eniten keskustelua. Puheen jälkeen moni vanhempi tuli kertomaan, että heidän lapsensa olivat kohdanneet saman ongelman. Yhtään vastaväitettä ei tullut. Tämä kappale myös poiki yhteistyötä kansanedustaja Sanna Lauslahden kanssa. Sanna pyysi minulta kirjallista materiaali jonka he voivat käsitellä ensi syksynä suomenkielisessä opetuslautakunnassa ja mahdollisesti antaa yläkoulujen opoille uudet tarkemmat ohjeet. Sanna on kanssani samaa mieltä siitä, että opinnonohjaus ei saa liian räikeästi suosia kumpaakaan vaihtoehtoa, ammattikoulua tai lukioa.

Toinen yhteistyö mahdollisuus tarjoutui pari päivää seminaarin jälkeen kun Jari Tuominen kaupungilta otti yhteyttä. Hän toivoi minulta/ nuvalta kirjallista materiaalia jota voisi käyttää kun hänen työryhmänsä laatii Espoon turvallisuusstrategiaa. Juuri näin toteutetaan nuorisolakia ja sen 8§. Kymmenpistettä ja papukaija merkki Jarille. J

Puheenvuoron ja aiheeseen liittyvän kolumnin voit lukea sivun oikeasta reunasta löytyvästä "Netistä luettavissa"-linkkilistasta.